Köpöttelijät

Arkiliikuntaa on kaikenlainen päivän mittaan tapahtuva liikkuminen ja liikehtiminen, mikä ei ole varsinaista vapaa-ajan liikuntaa. Arkiliikuntaa kutsutaan usein myös hyöty- ja perusliikunnaksi.

Siivoaminen, työhön pyöräily tai kävely, lumen luonti, lehtien haravointi, halon hakkuu, lapsen kanssa leikkiminen, portaiden nouseminen, bussipysäkiltä kauppaan kävely – lukuisat päivittäiset puuhat ovat arkiliikuntaa.

Suurin osa ihmisen liikunnasta kertyy päivän askareiden yhteydessä arkiliikuntana.

Arkiliikunnasta terveyttä

Puoli tuntia reipasta arkiliikuntaa päivittäin, esimerkiksi 4–5 kilometrin työmatkan pyöräily tai kävely, parantaa kestävyyskuntoa ja auttaa painonhallinnassa.

Säännöllistä ja pitkäaikaista arkiliikuntaa eli pyöräilyä ja kävelyä harrastavilla ihmisillä on havaittu monia terveyshyötyjä liikunnasta:

sepelvaltimosairauksien kehittymisen vaara alenee 50 prosentilla
tyypin 2 diabeteksen kehittymisen vaara laskee 50 prosentilla
ylipainoisuuden vaara laskee 50 prosentilla
korkean verenpaineen kehittymisen vaara laskee 30 prosentilla
sydän- ja verisuonisairauksien vaara pienenee
osteoporoosin kehittyminen hidastuu
masennus- ja ahdistusoireet helpottuvat.

Kävely on suomalaisten tavallisin liikuntamuoto

Välttämättömistä arkiaskareista kertyy keskimäärin 2000–5000 askelta päivässä. Se on terveyden kannalta liian vähän. Puolen tunnin eli noin kolmen kilometrin kävelylenkistä tulee lisää noin 4000 askelta. Tällöin päivittäisiä askeleita kertyy 6000–9000, mikä on terveyden kannalta riittävää. Vielä suurempi askelmäärä tuo lisää terveyshyötyjä ja auttaa esimerkiksi painonhallinnassa.

Nykyään on tarjolla monenlaisia askelmäärää arvioivia laitteita. Suurin osa niistä perustuu liikkeen kiihtyvyyteen ja on luotettavimmillaan kävelyssä ja juoksussa. Pyöräilyn ja paikallaanolon arvioiminen on vielä haasteellista eivätkä lantiolle kiinnitettävät laitteet tunnista yläraajoilla tehtäviä liikkeitä.

Reipas kävely pitää painon kurissa

Painonhallinnassa liikunnasta on hyötyä, vaikkakin merkittävää laihtumista pelkästään liikunnalla on vaikeampi saada aikaiseksi. Laihtumiseen tarvitaan myös ruokavaliomuutoksia.

Tutkimuksissa on todettu, että muutaman prosentin painonpudotus onnistuu viikoittaisella kahden ja puolen tunnin reippaalla kävelyllä. Säännöllinen reipas kävely vähentää erityisesti vatsalihavuutta, millä on merkitystä metabolisen oireyhtymän ehkäisyssä. Säännöllinen kävely ja pyöräily lisäävät energiankulutusta riittävästi näkyvän muutoksen aikaansaamiseksi vyötärönympäryksessä.

Terveysliikunnan suositukseen onkin kirjattu tavoitteeksi harjoittaa kestävyyskuntoa reippaalla teholla 2 tuntia 30 minuuttia viikoittain. Monilla on mahdollisuus kerätä tarvittava liikuntamäärä työmatkoilla, kulkemalla ne kävellen tai pyörällä – tai korvaamalla ainakin osa ajoneuvoilla kuljettavasta työmatkasta kävelyllä tai pyöräilyllä.

Arkiliikunnalla on näin ollen mahdollista vaikuttaa vallitsevaan lihavuusepidemiaan. Tähän mennessä ehkäisytoimenpiteet on kuitenkin kohdistettu pääsääntöisesti yksilötason käyttäytymismuutosten aikaansaamiseksi. Tutkimusten mukaan tehokas vaikutuskeino olisi sosiaalisen ja rakennetun ympäristön muuttaminen sellaisiksi, että ne kannustavat ihmisiä muuttamaan liikkumistottumuksiaan.

Laajoilla yhteiskunnallisilla ratkaisuilla voidaan samalla vähentää myös terveydenhuollon kuluja ja pienentää ekologista jalanjälkeä.